Olen melkoisen tiukka treenikierron suhteen ja milloin pidetään se välipäivä. Tänään ei olisi ollut vielä sen hetki joten ajatuksena se vaivaa suunnattomasti ja tuntuu että olenpa laiska ja petollinen ihminen. Kroppa tosin luultavammin on erimieltä ja saattaa tarvita tätä lepopäivää liikunnasta.
En sitten edes lenkille mennyt vaan mieluummin tapasin ystäväni pitkästä aikaa kahvin parissa. Tällaisissa yllättävissä tilanteissa alkaa itseäni helposti mietityttämään että mitä järkeä missään on ja jäämpä tähän sohvan pohjalle enkä enään liiku mihkään,ikinä,koskaan,milloinkaan. Itseni tuntien se on kyllä melkoisen nopasti katoava ilmiö päässä ja pian kiroillen kuljen ympäri asuntoa manaten että miksi en mennyt vielä sittenkin salille,edes pikkuisen. Mutta nyt pysyn tiukkana ja lepään lopun illan. Lepo ei suinkaan tarkoita että kaahattaisiin kauppaan ostamaan mättö sapuskaa,vaan ruokailu pysyy sellaisena kuin kuuluukin,muuten kokisin varmasti tappavaa morkkista ja huomenna juoksisin maratonin siitä hyvästä!
Levon pitäminen on vaikeaa. Se kiristää vannetta pään ympärillä ja tunne huonoudesta iskee jos ei liikkumassa. Eräänlainen oravanpyörä sekin.
Nyt koitan vain ulkoistaa asioita muun mietintään ja toivoa että huomenna olo on hyvä! Koirien kanssa touhuaminen ja mahdollisen pitkän viikonloppu matkan suunnittelu auttaa. Myös valokuvien järjestely helpottaa. Keskittyminen kun on mitä on niin TV:n tai leffan katselu ei oikein onnistu.
Toivon mukaan tämä yksi siirretty lepopäivä ei pilaa suunnitelmia kuin vain pikku päässäni :)
Mutta nyt lepo. Palataan huomenna liikunnallisemmin.Oman kehon kuuntelun taidon opettelu ei ole aina se helpoin nakki!
Ei varsinkaan ajatusmaailmalle.
 |
| Viimetalven valoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti