Upotit sitten mun veneen.

Niin,näin siinä pääsi käymään.Ihan todellisuudessa siis.
Olimpa sitten Wuffissa ostamassa miehen kasnssa tonneittain koiran ruokaa,kunnes mies katosi. Pian se palasi ja sanoi"sun äiti soitti...Se oli upottanut meidän soutuveneen" Olin hetken kyllä monttu auki että häh,todellako. Kuulemma joo,no onneksi sillä oli ollut pelastusliivit ja ystävätär mukana. Siellä on nyt mun pikku purkki sitten pyhäjärven pohjassa..noh,kai se on jokin viidenkympin villitys :D

Ilmeiseti tämä Suvi joutuu nyt hetken odottamaan uutta paattia itselleen. Vesillä olo kun on vaan melkoisen rakasta. Sporttisempi versio on kajakki,tosin omaa ei nyt ole. Viime kesänä tuli merellä melottua paljonkin kun asui Helsingissä. Tänä kesänä lukema on tasan nolla! Soutuveneily on lähinnä sitä että "ai ihanaa aurinko paistaa,meenpä lillumaan ja ruskettumaan".
Veneily on iso <3 ja joskus vielä hommaan matka veneen ja piste.

2012 kesällä merellä <3

Tänään on sitten harrastettu myös minigolfia. Onko se liikuntaa? Ainakin ulkona oloa ja hyvää mieltä! No jaettu hopea,ai ai!

Näin rehdisti sanottuna oli palkkapäivä joten kauppaan upposi "hyvää palkkapäivää Suvi" extra eli pihvi. Pihvit kainalossa kotiin,sheikkerit ojennukseen,mies kokkaamaan ja minä SALILLE!

Jälleen oli vuorossa olkapäät. Oli kaikesta väsymyksestä hyvä meno päällä ja se tuntui treenissäkin. Tai vaihtoehtona tunteelle voi olla litra buusteria,toleranssi...
Mutta kuitenkin. Alku oli hyvä taas tehdä vapailla painoilla isoinkiloin! Sarjat jäi snadisti lyhyemmiksi mutta tuntumaa tuli ja liike pysyin puhtaana,i like! Sitten sai siirtyi ihan pikkuisiin 3kg:n painoihin ja höykyyttää olkapäitä melkoisen tuskallisella eteen-sivulle-ylös liikkeellä. Loput treenit menikin taljan kanssa painien ja vipuvarsia kiroillen! Kunnon musiikit korvissa sai ainakin jaksamaan muutaman lisä toiston hampaat irvessä,silmät päässä pullottaen.  Onneksi sain muuten hierojankin sunnuntaille,taivaan lahja,sanoisinko! Ei oikein päässä veri kierrä,johtuen ylä kroppa painotteisesta treeni ohjelmasta,luulisin...

Ei siis possuilla liikoja,talvi 2013

Olkapäiden kehittyminen tuntuu tuskaisan speciaali hitaalta ja tuntuu ettei pyöreyttä lähde ikinä tulemaan esille. En halua tuudittautua ajatukseen "no tässähän on vuosi aikaa". Vaan nyt pitää tehdä kaikki mahdollisimman tehokkaasti ja vahvasti sekä syömällä oikein. Ei siis sikailua.


Syömisestä tuli mieleen;tänäänkin töissä olisi ollut ah ja voih,lemppariani,kinuski kermakakkua ja prinsessa kakkua. Kyllähän se hieman sai kuolan valumaan salaa huulille,mutta uskon että mielihyvän tunne ETTEI sitä sitten herkkuja puputtanutkaan,edes pikkuistakaan murua,on vamasti parempi.  Olihan minulla olma jälkiruoka,fastin mansikka budding,josta tosin tuli kommenttia että eikös siinä ole lisäaineita? No eikö kakuissa sitten ole? tai jälkiruuassasi/marrakassa jota nakerrat? Mutta olkoot,eipä se sinänsä hetkauta :)

Pikku pikku metsämansikoita <3

Näin iltasella päätin vielä ulkoiluttaa miestä iloisella 40min reippaalla kävelyllä kauniissa  masisemissa. Nyt jos ei uni tuli niin on kumma! Ja saalis....