Tänään on siis sunnuntai. Pyhitä lepopäiväsi. Joo niin vissiin! Kuinka meidän tulisi nyt elää?Hä?
Eli eipä sovi oikein nuo kristilliset pyhät elämään. Tämä tuli mieleen ensinnäkin aamu "lenkillä" eli reippaalla,hikisellä,aurinkoisella kävelyllä. Kirkon kellot soi iloisesti matkalla. Viime jouluna sai kuulla joiltakin tahoilta että toimin väärin kun olin salilla aattona. Tässä töiden ohessa kouluttaudun siis SLS:n kautta kansainväliseen työhön. Voinen sanoa että pinna kiristyi mutta kauniisti jaksoin selittää miksi treenaaminen juhlapyhänä on ihan ok. Se on vain päivä siinä missä muutkin! (minulle)
Itse henk.koht. treenaan silloin kun pitää,oli päivä kun päivä,ellei ole kipeä etc. Koska olen tehnyt aina myös 3-vuoro työtä niin se on myös opettanut ettei loppujen lopuksi päivillä ole merkitystä.
Ja treenaminen on pyhää minulle. Pyhyyttäkin voisi alkaa ruotimaan enemmän,mutta simppelisti se nyt on
minulle pyhää,sen suurempia selittelemättä.
Jos jollakin on merkitystä itselleni nin se on olo alias fiilis. Esimerkiksi kun talvella ainoa mummoni kuoli tuli viikon treeni paussi. Ensinnäkään en kyennyt ajattelemaan selkeästi surun vuoksi,eikä syöminen kiinnostanut ja oma äiti sekä veli kaipasivat myös läsnäoloani. Nämä ovat sellaisia asioita jotka menenvät treenaamisen edelle. Antroposentristä?
Joskus miettii onko tämä kovin itsekästä. No onhan se. Suunnittelen aikatauluni (ruuat,ystävien näkemiset,siivoilut,kokkailut...) sen mukaan kuinka pääsee treenaamaan. Myös se aikaisemmin mainitsema rahankäyttökin liittyy tähän hyvin. Myös erinäiset kekkerit ovat jääneet väliin koska pitää päästä salille. Opinnoista osa on Helsingissä onnekseni koska siellä on entuudestaan tutty Mayor`s gym johon aina silloin sujahdan treenailemaan. Helsingin keikoilla saan onneksi yleensä asua ihanalla ystävälläni joka on ilmeisemmin tottunut tähän menooni. Jopo kulkee näppärästi aina silloinkin mukana.
|
9.7.2012 Helsingin kodilla vielä,matkalla salille :) |
Vaikka osottaudunkin muitta mutkitta itsekkääksi kehonpalvojaksi,niin ajattelen kuitenkin itse itsestäni toisin.
Pyrin aina parhaani mukaan olemaan läsnä,niin perheelleni kuin ystävillenikin,kovin montaa oikeaa ystävää ei ole mutta,ei määrä vaan se laatu <3Mieli tekisi tännekkin ystävistä kuvia tunkea mutta jätetään heidät salaan.
Moni minut tunteva varmaan tietääkin kuinka paljon hengaan mm.pikkuveljeni kanssa joka on minulle sydäntäsärkevän tärkeä.
Sekä toki työ jota teen on melko sydämekästä.
Etikkaa on tullut muutoinkin pohdittua monestakin kulmasta,myös ympyrästä yliopistolla.
Treenaamisen etiikka on pohdituttanut puhtauden (viitaten steroideihin ym) suhteen melkoisesti. Se on asia johon törmään päivittäin ja toisinaan se mielenkiinnon lisäksi herättää jopa vihaa.
Mielenkiintoista on se kuinka muut mahtavat minut nähdä? Harvoin sitä suremalla suren mutta kyllä se toki mietityttää toisinaan. Itse kun painaa sata lasissa niin olisihan se kiva tietää mitä ympäristö ajattelee. En siis tarkoita ulkoista olemusta,koska tosiaan yleensä kuljeksin melko letkeissä vaatteissa ja ilman meikkiä,Matti Nykäs tukka liuhuen. Vaan tämä kuinka elämääni tässä suoritan.
Suorittamienen on itselleni sanojen kuvotus. en halua suorittaa mitään,se kuullostaa pakon omaiselta ja sellaiselta jota oikeastaan ei kiinnostaisi tehdä,mutta on vaan pakko.
|
En suorita,en. Nauttien elelen! |
Koska nyt lähtee teksi muihin ulottuvuuksiin palataan treeniin. Kavakoot lihakset.AAMEN!
Tänään sain siis aamulla kävely seuraa miehestäni joka halusi sykemittarinsa kanssa osoittaa että hiki kävely on rasvanpolttoon paljon tehokkaanpaa. Mikäs siinä,juttuseura kelpaa aina! 1.10min. siinä sitten kiidettiin hyvinkin vaihtelevassa maastossa ja ilma oli mitä ihanin,lämmin ja aurinkoinen! Polvi alkoi valitettavasti jälleen kipuilla lopussa mutta eipä sille mitään voi.
Sitten jälleen aamupalat kehiin ja salille. Oi ihanaa! Käsitreeni! Tänään laiteltiin painoja lisää niin että tekniikka pysyi siedettävänä. Olkapäillä kun on paha tapa nousta korviin kaikissa liikkeissä joten siihen eritysi huomio taas. Ensimmäisissä ranskalaisissa ojentajissa alkoi tuntua kipua kyynärpäissä joka onkin uusi juttu. Ehkä lämmittely oli jäänyt liian lyhyeksi,toivottavasti vain se. Super sarjaa siis ojentajille ensin,nice! Sitten vähän taljaa parin eri variaatioin ja alkaa jo polttelemaan,tehokasta.
Hauiksiin testailin mukavaa liikettä:tanko käteen ja nojaus seinään. Se sai uudenlaisen fiiliksen kyllä hauiseen ja väsytti melko helposti. Vuorokäsin tehtävissä liikkeissä otettiin taas kilot lisää ja hyvin jaksoi! Taljassa viimeisissä myötäotteissa alkoi olla melko naatti,mutta jaksaa jaksaa,edes pikku painoilla :) Oikeastaan oli sangen mukava treeni ja sen jälkeen kelpasi vetää omenaa ja protskua,pohtien miksei mun solarium kortti toimi.
|
Nautitaan siitä mitä ikinä tehdäänkin,sali on mun pyhä paikkani. |
Käsien kasvatuksen suhteen minulla on jokin kumma fetissi,iso haba olisi melkoisen hieno ;)
No koska en päässyt keino aurinkoon niin sopikin sitten hyvin lähteä ulkoilemaan koirien kanssa ja uiskentelemaan!
Vielä kun jaksaa näin illasta raahata itsensä kaiken Uuno Turhapuron ja (sniif) Madventuresin toljotuksen jälkeen saunaan niin kaikki on hyvin!