Pikkuhiljaa hölkytellessä auringossa pääkin tasaantui kummasti.
Hyväksi havaittu noin 40min lenkki koostuu Pispalasta Tahmelaan,rantoja pitkin ja kauniita taloja ihaillen,lopuksi voi vielä kiskasta 311 kuuluisaa pispalan porrasta. Toisinaan köpöttelen portaille ja hölkkään ne ylös 3-4 kertaa. Etuna tässä se että sattuu asumaan Pyynikillä. Näkötornin ohi kun juoksee voi samalla näppärästi kuivanappailla rasvantuoksuja munkkienpaistosta,joten sitä välillä välttelen.
Tänään oli ihan pakko lenkin jälkeen hetki istua näkötornin lähellä pyynikin rinteellä lemppari näköalapaikallani ja miettiä maailman menoa. Tekee ainakin omalle psyykkelle hyvää joskus vaan pysähtyä.
Samalla voi soittaa kotiin Juhalle että laitathan mulle aamupuuron kiehumaan ja onhan koirat pissitetty,jos hän Tampereella sattuu olemaan :)
Kun näitä salihommia alotti tavoitteellisesti ja ruuat alkoi kulkea puntarin kautta sekä aikatauluttaminen syömisen suhteen tarkentui,alkoi myös ympäristö reakoida.
Aluksi töissä hämmästeltiin mitä duunailen,mutta äkkiä he ovat tottuneet purkkieni määrään ja ikuiseen parsan hajuun. Tosin kerran johtaja ihan vitsillä heitti että "Suvi se ravaa vessassa kokoajan",ehkä syynä se että kiikutan vesipulloa kokoajan mukanani.
On myös ystäviä joilla on hetki mennyt että ymmärtävät olla ostamatta tarjottavaksi pullaa tai sipsejä. Nykyään suurin osa ystävistä ei ihmettele kun Suvia ei näy missään ja kun näkyy niin sillä on omat ruuat mukana. Juha osaa kotona nykyään näppärästi laittaa minullekkin ruuat valmiiksi oikein punnittuina ja valmistettuina,jos on kotona ja tarvitsen apua.
Mutta joskus kyllä kuulee,lähinnä puoli tutuilta että "kyllähän sää ny yhen makkaran voi syärä.."
Suhtautuminen tähän hommaan muutenkin lähipiiriltä on ollut melko positiivista ja lähinnä kiinnostunutta. Useasti tulee kysymyksiä esimerkiksi oikeanlaisen syömisen suhteen ja mielipiteitäni ruuasta ja lisäravinteista halutaan kuulla. Se on ollut itselle melko hämmentävää,mutta mielekästä. On todellakin mukava jos pystyy innostamaan ihmisiä huolehtimaan terveellisemmistä elämäntavoista ja liikunnasta.
Tänään oli myös takajalkojen vuoro salilla ja se onkin yksi lemppareistani nykyään! Aluksi kaikki jalkaliikkeet tuntui lähinnä puuduttavan tylsiltä,mutta siihen keksittiin simppeli ratkaisu,jaetaan ne erikseen.
Nykyään huomaa että jalkoihin on sen avulla tullut kivasti voimaa ja lihasta tämän jaon ansiosta.
Mutta enhän minä yksin näitä juttuja suunnittele! Minulla on käsissäni loistava valmentaja Timo Heiniö jolla on itsellään melkoinen ura kehonrakentajana ja valmentajana. Timon sana onkin lakini jota noudatan niin tarkkaan kuin osaan. Myös kuntosali Classic Gym on Timon omistama ja näppärästi kotini vieressä. En siis voi syyttää ainakaan että salille olisi liian pitkä matka enkä jaksa lähteä. Sali on muutenkin sellainen missä ainkin minun on hyvä olla;ei liikaa ihmisiä,siisti,uudet laitteet,hyvä äänentoisto,lisäravinteet ja aukiolo aika on aamusta yöhön! Joskus saatan siis yksin salilla hääräillessä yön hämärissä popitella vaikka iskelmäbiisejä nupit kaakossa!
Vaikka tänään oli melko tahmanen aamu ja kiukutti niin reenin jälkeinen euforia on parasta! Salilta sitten hyppy suoraan järveen ja hetki aurinkoa loman kunniaksi voi pelastaa pahimmankin ketutuksen.
Lopuksi kun mietin paria lähivuotta/elämääni ja kroppani muutoksia pöngin parit kuvat tähän esille:
Vuonna 2010 Oltiin Kiinassa vielä hoikka... |
Sitten iski syöppö kausi jollon massaa kerättiin erinnäisllä reisuilla tyttöjen kanssa vaikka Bremeniin.. |
2012 Kesällä oli vatsallakin muutama munkki |
18.4.2013 Syödään kiltisti salaattia synttäreillä joissa olis ollut vaikka mitä ihanuuksia. |
Muutama olennainen ruumiin faktani on että olen 167cm ja ensimmäisessä kuvassa painoin 55kg seuraavassa 63kg ja munkkikuvassa 67kg. Viimeisessä kuvassa paino on 62kg
Tulen tänne laittamaan toki kuvia mitä ruholleni tämän projketin kanssa tapahtuu,nyt tässä ollaan melko alkutekijöissään vielä kuitenkin! Mutta intoa riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti