Kirjottelen miten hommat edistyy ja mikä tökkii,koska hakataan päätä seinään ja millä seurauksin. saattanee mukaan livahtaa asiaa koiristakin toisinaan,koska asuuhan meillä kaksi ihanaa ranskista.
Niin ja toki onhan minulla mieskin! Juha on sellainen rauhallinen kodin hengetär joka harrastaa varuste ompelua,tasapainoittaakseen sotilasuraansa. Kotona nimittäin Juha on meillä se joka hoitaa ns."naisten"työt eli pyykkäyksen,siivoamisen ja ruuanlaiton sekä tietenkin ompelemisen koska minulla ei ole asiaa tuolle tehdas koneelle. Meillä minä sitten hoidan punttien nostelun,auton huollon,ihmisille valittamisen ja muun asioiden hoidon mitä yleensä pidetään "miesten"duuneina. Mutta viikot olen yleensä koirien kanssa yksin koska mies on Helsingissä töissä viikot,ainakin toistaiseksi koska tuo Santahaminan tukikohta on melko tiukka,joka tiukentaa meikäläisen hermoja usein! No ei siitä sen enempää vaikka kitistä voisin asiasta loputtomiin..
Itse asiaan:
Tarinahan alkaa jo kaukaa lapsuudesta. Joopa joo,silloin tuli urheiltua melkoisestikkin,kovasti oli hienoa yleisurheilla ja ratsastaa. No teininä jäi juoksut ja hepat jäi,tilalle tulikin sitten rakas taekwondo jossa pärjäili ihan kivasti. Vuosia siinä sitten TKD:tä reenaili kunnes polvet ja nilkat ei enään kestäneet sitä potkimisen ja pomppimisen määrää. Polvia onkin nyt sitten operoitu tähystämällä muutamaan otteeseen. Sitten iski kaamee pakokauhu ja aloin fanaattiseksi jumppa naiseksi,se ei sitten ollut ihan tervettä menoo enään ja mikäs muu kun luuranko anorektikko Suvi tuli esiin. Siitä sitten selvittiin mutta myöhemmin sama tauti uusi,mutta ei niin rankkana. Sellainen perfektionistin luonne ei aina ole ilmeisen hyvästä..
Kun elämä pikkusen myllytti tätä jo nuorta naista oli aika jo ottaa järkeä käteen liikunnankin kanssa. Otin kevyemmän otteen jumppailuun ja lisäsin uuden miehen myötä siihen ammunnan. Myös melonta saapui kuvioihin mukavasti ja pehmeät lajit saivat hotpilateksineen tilaa. Jossain välissä viimevuotta alkoi taas nostaa päätään Suvi joka kaipaa HAASTEITA ihan sellaista kunnollista niska-pers otetta ja testiä mihin musta oikein on.
Menin Mayors gymille ja sinne jäin. Aluksi tarkoitus oli vaan kohentaa kuntoa ja saada kilot pois joita tuli sairastelun jälkeen kun höllensi otetta ja söi iltaisin litran jätskiä mukavasti sohvalla. Olen nimittäin 167cm pitkä ja painoin 67kg Mutta noin 7kk sitten eli syksyllä 2012 kun muutettiin Helsingistä Tampereelle takasin päätin ottaa haasteen vastaan ja alkaa reenaamaan tavoitteeseen. Nyt se sitten sanotaan julkisesti,tähdätään syksyn 2014 body fitness kisoihin! Tarkoituksena tässä on katsoa mihin tästä naisesta on ja mitä saadaan aikaan suunnitelmallisella ruualla,reenillä ja valmennuksella.
Rakastan tällaisia ihmiskokeita itseeni ja tämä onkin mielestäni loistava testi,ollaan sitten lavalla tai ei. Parhaani yritän ja kaikkeni teen jotta pääsisin edes karsintakisa kuntoon tuolloin syksyllä.
Haasteena on erityisesti massan saaminen yläkroppaan,selkä ja olkapäät kaipaa huimasti lihasta! Kädet kulkee ihan mukavasti mukana. Jalkojen kanssa onkin helpompaa ja niihin lihas tarttuu melko hyvin vanhan harrastuksen vuoksi. Vaikeaa tulee olemaan anatomisien asentojen hakeminen lavalle suunnatessa,selän ja olkapäiden avaaminen ja olkapäiden korvista pois saaminen on melkonen urakka. Esiintymään olen tottunut ja olemaan ihmisten edessä melko pikku vaatteissa,mutta tämä onkin ihan eri juttu.
Pähkinän kuoressa tälläinen" tarina".
 |
| MINÄ ITSE SUVI |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti