Voi vattu mikä viikko takana. Melkosen poikkinainen nainen kuvioissa,kaamee ressi ja häpeällinen olo. Hävettää ensinnäkin olla pois töistä koska en ole silminnähden sairaan näköinen tai oloinen. Eri asia onkin mitä tuntuu fyysisesti sisuksissa ja hieman päässäkin.Kuölissien ylläpito ei aina ole kyllä ihan hyvästä.
 |
| Ihana syys-sää! |
Toisekseen hävettää YÖ SYÖMINEN! Kun uni ei ole tullut ja sitä tokkuraisena palloilee ympäri kotia,olen tarttunut sen suurempia (sillä hetkellä) ajattelematta jääkaapin oveen. Öisin on mennyt niin mieheni feta salaatit kuin seuraavan päivän omat lihat. No ei siinä vielä kaikki,viime yönä repäsin ihan kunnolla. Olin saanut tuoreen hiivaleivän naapirin rouvalta päivällä...söin sen yksin kokonaan! Ja päälle parit digetive keksit ja mieheni irtokarkin jämät. Voi veljet mikä morkkis aamulla kun heräsin sohvalta kahden koiran kainalosta keksinmurut rinnuksilla ja oivariini purkki sohvapöydällä. Pettymys itseäni kohtaan on suuri! En ala selittelemään huono itsekuria millään säälillä ja oi voi oonko nyt sairas vai en. Ei vaan ole kiinnostanut ihan suoraan sanottuna hirveemmin nyt pariin päivään yhtään mikään ruuan suhteen öisin. Yöllä toki on hieman "tolkuton" olo ja ajatukset totaalisesti muissa sfääreissä. Väsynyt tajunta iskee sitten vasta aamulla.
Muutoin päivällä on kyllä syöny tniinkuin ihmisen kuuluukin ja tietyt määrät. Mutta nämä yö valvomiset on heikkoja hetkiäni.
Kun pääsin jo kerran tässä normaalin yö rytmiin,kiitos kolmivuorotyön loppumisen,olin jo varma että yö syöppöily pysyisi hanskassa. Nyt kuitenkin kun mieltä myllyttää monikin seikka,niin eipä se uni tule edes meditaatio musiikilla,huoneen raikkaudella,pillereillä,pimeällä...ilmeisesti se että raskas reenaminen on ollut nyt kevyttä ja olo hutera,vaikuttaa asiaan.
 |
| Reippaan näköisenä |
Tänään en ole salilla ollut. Aamulla kävin reippaalla kävelyllä kauniissa auringon paisteessa ja nautin joka hetkestä. Lopun päivää olen sinnitellyt hereillä ja lukenut,lukenut,lukenut pääsykoekirjoja yliopistolle. Koirien kanssa ja mies mukaanlukien on myös vietetty metsä aikaa urakalla,koirilla oli ainkin ihan super hauskaa syksyisesssä metsässä parkouraten <3
Eilen testailin kevyttä jalkareeniä,loppujen lopuksi meinasi vain itku tulla kun ei voimat riittäneet kuin surkeaan sutimiseen. Ei ole tottunut siihen että kroppa ei tee niinkuin pää haluaa! Tulee itkupotkuraivari! Ja kateellisena katsoo pirteitä/iloisia/kauniita tyttöjä treenaamassa. Hyvä heille ja olen aidosti kyllä iloinen heidän puolestaan ja ihania ihmisiä noin muuten!! Mutta katellinen olen oman olotilan takia.
Hirveä tilitys,mutta ottaa päähän. Kovasti tekee mieli palata töihin "pelastamaan maailmaa" ja olla mukana kaikessa
normaalissa :)
 |
| Ihanan kaunis välipala :D |
Paria ihanaista ystävää on tullut nähtyä,onneksi! Ja äiti kiikuttanut lisää serkun kasvattamaa metsissä juossutta luomu ylämaankarjan lihaa! Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti