Kulunut viikko sinänsä on mennyt päin mäntyjä,ei niinkään treenin suhteen vaan henkilökohtaisen elämän takia. Toki se on vaikuttanut treenissä jaksamiseen ja kaksi treeniä jäi väsymyksen takia pois. Kun ei pää kestä niin ei kestä itselläni kroppakaan,turha sitä on mennä salille itku kurkussa,ei se rauta silloin tällä naisella nouse. Mutta asia on korjauksessa ja tänään ainakin sai treenattua vain ja ainoastaan treeni ajatuksissa kun reisiä kehitteli.
Mutta niistä vanhoista ajoista. Kummasti se on keho kestänyt sieltä huikeasta alipainosta jopa pikku ylipainoon.
Kyllä sitä on ehtinyt miettimään että mitä silliin elämässä on tapahtunut ja missä on menty,vai onko menty ollenkaan. Valtava määrä kysymyksiä roikkuu kyllä edeleen ilmassa.
Millaisia oli elämän koossa pitävät rutiinit,vai oliko niitä.
Mitä sitten tunnepuoli?
Tässä muutamia kuvia. Oikeastaan yllätyin kuinka vähän minusta on kuvia joissa näkyisi koko kroppaa jollain tavalla. Valitettavasti en saanut edes suurennettua joitakin kuvia joista oisi näkynyt ruhoa paremmin.
Kaksi ensimmäistä kuvaa on vuodelta 2008 Silloin oli kyllä melko pikkuisessa kunnossa. Kunnossa nyt oikeastaan ei oltu. Painoa taisi olla silloin sen 38kg
Tässä sitten ollaan jo paremmassa jamassa,ainakin henkisellä tasolla. 2009 Vaihto aika Kiinassa oli erittäin parantavaa aikaa. sielläkin kyllä käytiin paikallisella jumppa klubilla ja lenkillä aina kun ei ollut liian kuuma.
Syöminen oli melko kevyttä jos nyt ei lasketa runsasta viinien ja siiderin tai halpojen drinkkien käyttöä. Opiskelu kuitenkin sujui muitta mutkitta ja paino oli siinä 48kg tai hieman enmpi.
Muutto Tampereelta Helsinkiin tapahtui myös...
Vuonna 2010 samoissa uikkareissa eri maisemissa. Pikkuinen hengähdys hetki Omaniin ja Arabiemiraatteihin. Jos oikeen saisi tsuumailtu niin huomaa että vatsaan ja reisiin on tullut jotakin. Painokin alkoi oleen ihan normaali,siinä 56kg hujakoilla.
Muuten elämä oli asettunut Helsinkiin ihan kivasti,oletin ainakin niin. Töitä riitti ja opiskeljuja siinä ohella. eipä kauheasti levattyä tullut.
jumpissa tuli käytyä mitä nyt sitten jaksoi,eli melkein päivittäin,mutta ruokailut sitten alkoi valua huonompaan suuntaan...
Sitten tapahtui jotakin 2011. Ainakin väsymys jota ei edes itse huomannut. Liikaa ja liian nopeasti ja kaikkea. Kiloja pullati aika lailla nopasti kun ei jaksanut liikkua ja sohvalla jäätelön syöminen helpotti uupumusta. Mahaa tuli ja verenpaineet hälytteli lääkintä tasoisina.
Tämä Gaylord kuva on ressilomalta Intiasta. Matkustaminen,rinkka selässä ja mitä pinempiä paikkoja nuhjusempaa,sen parempi. Eräänlaista realiteetti terapiaa. ainakin sitä oppii arvostamaan sitä mitä itsellä on mahdollisuuksineen.
Ehkä siinä yksi syy miksi ihmisten tasavertaisuus on itselle tärkeää.
Alempi kuva kertoo sen että eipä se bisen juominen tiukkaa tehnyt,ehei sitä meni aika rutkasti. Kiinassa ollaan jälleen siinä loppuvuodesta. Silloin alkoi tuleen jo turpea olo ja alkoi ajatus omasta hyvinvoinnista heräämään taas. Olihan se jo kadoksissa ollut opiskelujen ja töiden alla. Myös ns.yksinhuoltajuus oli rankkaa kun mies aina työmatkoilla,se toki vaikutti myös parisuhteen hyvinvointiin.
2011 Ruisrocissa mahaa oli kivasti edelleen ja olo sellaine tönkkö.
Ruokiin ei vielä kauheasti jaksanut panostaaja söi milloin sattui ja oikeastaan mitäsattui.
Myös alkoholin käyttö oli sellaista "mennään parille viikonloppuisin" eli eipä se ainakaan turvotusta poistanut.
Mutta jumpassa kävin että sai ainakin uskoteltua olevansa sporttinen niinkuin aikasemmin elämässään. ehkä lihomisen hyväksyntä oli vaikeaa edelleen. Painoa olikin tässä kohtaa noin 68kg
Taas matkassa vuonna 2012
Kävästiin Israelissa. Silloin olin aloiteloitellut käymään muuallakin kun jumpissa. Niissä olin käynyt aina mutta salihommat alkoi kiinnostaan nyt.
Aloinkin pikkuhiljaa käydä Helsingin Mayor's:illa.
Sellaista piilo sikailua se oli. Mutta PT sai taottua jotai rotia taas päähäni jotta saisi otteen omaan itseensä. Liialline kontrolli friikkeys oli riskinä,koska entisen syömishäiriön haamut palloili kuitenkin aina jossain taustalla.
Salilla olin huomannut aivan upeita naisvartaloita,niissä oli naisellisuutta ja lihasta,kiinteitä kinkkuja!
Päätin että minä kans! Terve urheilulline vartalo,sellasen mä haluan ajatuksella.
Paino alkoi laskea ja alkoi tulemaan kiinteämpi fiilis pikkuhiljaa.
Muutto Tampereelle tuli myös ajankohtaiseksi. Mutta yksinhuoltajuus jatkui edelleen (siis niin,koiran yksinhuoltajuus) arki yksin oli melko tympäisevää kuitenkin. vaikka onkin ystäviä,mutta yksin seurustelu on melko nihkeää. :P
Ruoka oli muuttunut terveelliseksi ja elämäntavat muutenkin kuuttuneet taas sellaisiksi mitä ne joskus olikin.
Mies alkoiolemaan hiukan enempi taas kotonakin. Tosin nyt välillä tuli ikävä Helsingin ystäviä jotka ovat kultaakin kalliimpia.
Se että vartalossa alkoi tapahtua muutosta parempaan saikin sitten ajatuksen päälle että josko ottaisi ihan oikean tavoitteen. Niimpä metsästin kunnollisen kokeneen valmentajan ja Timon sitten sain kuin sainkin itselleni,olin että wau!
Se että ihmisen elämässä on tavoite,puhutaan nyt ihan mistävään niin se kantaa. Ilman tavoitetta ja arjen rutiineja sitä ollaan aika tyhjän päällä ja niitä aukkoja sitten täytetään kuka milläkin.
Vielä en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi pyytää Timolta kuvia alusta tähän päivään. Mutta ne aikanaan :)
Vaikka viime vuosi oli elämäni raskainta aikaa monien surujen,menetysten ja pettymysten sekä terveyden kanssa niin koskaan ei pidä luovuttaa. Aina on mahdollisuus,muutos on mahdollista jos sen päättää ja oikein oivaltaa.
Nyt sitä sitten reenataan niin maan perskeleesti ja toivotaan että muotoutumista tapahtuisi. ainakin yritän 100 lasissa.
Samalla koitan kasvaa itse,oman elämäni kanssa. Vielä on paljon mysteereitä selvittämättä,eikä ne varmaan tähän lopu.Elämä on melkoista,joskus se koettelee toden teolla,ei edes silkki hansikkain vaa kovimman kautta.
Luottamusta koetellaan ja ihmisiä katoaa ympäriltä,oma arvomaailmaa kyseenalaistetaan ja potkitaan rumasti päähän.
Kummasti sitä kuitenkin kasaaitsensä ja uskoo että parempaan päästään kun vaan jaksaa yrittää. Samalla ajatuksella jatkan tätä kehon muokkaus projektia ja haavetta 2014 syksyn kisoja. Jos ei kovalla yrityksellä nyt,niin ainakin seuraaviin sitten!
Nauttia kun osaisi siten ettei kiikkustuolissa sitten harmita omat valinnat...Kiitos. Ja anteeksi kirjotiusvireet,ei tää koneella istuminen oo ihan mun leipälaji :)
http://www.youtube.com/watch?v=49omKzVvsO4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti