torstai 13. helmikuuta 2014

Järjen käyttö sallittua nti.Björk

Tässä on nyt kolmas päivä pois salilta ja jo alkaa vanne kiristään päätä! Marttyyrimaisesti olin töissä kahtenapäivänä jolloin tiesin jo olevani kipeä,mutta eihän sitä voi pois töistä olla. Vaikkain se on myös siksikin idoottimaista olla töissä,koska työskentelen ihmisten parissa..niin saatan tartuttaa mitälie pöpöä asiakkaisiini ja työyhteisöön.
Ehkä upein kuumemittari ikinä!

On se kumma,kun aina puhu muille että "Ei sitten tulla puolikuntoisena töihin" niin itse on niin saakelin vaikea toteuttaa sanaansa. Tosin tuleepa sitä muutenkin työkseen puhuttua paljon asiaa jota ei itsekkään kykene aina toteuttamaan. Esimerkiksi kuinka pitää oppia olemaan itsensä kanssa sinut ja mitä elämänhallinta sekä rauhoittuminen on. Puhuminen on helpompaa kuin käytännön toteuttaminen.

Paikallaan pysyminen tai rauhoittuminen on vieras käytännössä minulle.
 Eilenkin kun oli töissä niin oli kuitenkin liikkeessä ja sai aikaan jotakin. Kunnes tuli kotiin ja kuume pomppasi korkeammalle ja ääni lähti täysin,ei siinä sitten salille mennä. Salille menon jättäminen on vaikeaa,addiktio suhde siihen. Tai toki sitä ajattelee että nyt menee koko tavoite roskakoppaan kun jättää reenin väliin. Karu totuushan se on ettei se niin mene! Pitää muistaa mitä valmentajakin sanoi;ettei kroppa jaksa kahta korjaamista samaan aikaan,taudin aiheuttamaa ja treenin aiheuttamaa. Pitää ottaa nyt vaan se järki käteen ja ajatella että parannetaan tauti pois niin kehittyykin paremmin :)
13.2.2014 Mörkö ja Peto,parasta seuraa kipeänä ollessa <3
Monille liikkuville ihmisille tuntuukin olevan haasteellista pysyä poissa rakkaan harrastuksen parista ja sinne mennään pääkainalossa.

Tämä päivä kun on vain ollut koko päivän on haasttellisuuden huipentuma,turhauttaa ja kiukuttaa.
Koko kroppa sattuu,kurkku on menetetty ja silmiä kuumottaa..koirat kun raahasin kiertämään viereistä tehdasta niin kyllä siinä tajusi ettei ihan kunnossa olla,hiki virtaa ja hengästyy,matkaahan on jokin huikeat 500metriä kokonaisuudessaan.

Onneksi on edes olympialaiset! Niiden kyttääminen kahden karvapallon kanssa on varmaan paras tapa sairastaa. erityisesti tänään tuo miesten slopestyle oli päivän paras!Etenkin Ruotsin rastaletti
kalsareineen! itse olisin antanut tuosta suorituksesta extra pisteitä!

 Ja pikaluistelu kova juttu,hitto mitkä reidet ja pakarat!
Toki saatoin vilkuilla fitness maailman tähtien blogeja ja videoita treeneistä. Pieni annos fitnesstä näin kipeänäkin on ihan ok.
http://www.youtube.com/watch?v=nxURxBK_EDE

Kun tv:n toljotus tökki niin unta palloon tai kirja käteen,tällähetkellä ei ole käsissäni elämäkertaa,Mao kun juuri tuli päätökseen 881sivullaan. Parempi lukea jotain muuta kiinnostavaa ja siihen sopi loistokkaasti Buddahan jalan jäljillä. Uskontotieteitä ja historiaa kun tuli luettua avoimessa niin kipinä niiden tutkimiseen on pysynyt kivasti yllä :) Tämä tosin on kiva elämänkerta,sopivan letkeää helppoa tekstiä! Niin ei tästä mikään kirja arvostelu pitänyt tulla...Sanotaan näin että lähiaikoina on tätä oravanpyörä menoa tullut pohdittua enemmän muutenkin,kuten aikisemmin olenkin jo maininnut. Kyseinen kirja "irti oravanpyörästä" teki vaikutuksen.

Miehen palatessa kotiin tuumaili hän että on positiivisesti yllättynytettä olen ollut kerrankin kotona tekemättä muuta kun puuhkinyt pölyt ja asetellut muumimuki arsenaalin suoraan (hieman ehkä sairasta sekin..). 
Puhetta herätti myös nais ihanne kun paasasin naisten asemasta yhteiskunnassa.
Mieheni sanoi että hänen oma nais ihanne on muuttunut minun harrasteluni myötä,samoin myös lihaksikkaan vartalon arviostaminen,siinä kun on melkoinen työ ja se kertoo jotakin ihmisen luonteesta omalta osaltaan. Mutta tämä on vain yhden miehen ajatelma.

Aluksi kun siirryin Taekwondosta jumppahommiin ja hoikkuuden palvonnasta salille jossa
lihaskasvattelu tavoitteena (hmm ykkösestä ysiin) oli mies kyllä ollut aluksi hieman peloissaan. Mutta nyt hiffannut että eihän siitä Suvista mikään mies ulkoisesti tule kun salilla rautaa kolistelee. Ihan mukava joskus puhua näistäkin ajatuksita miehen kanssa joka toivon mukaan puhuu rehellisesti,eikä vain sitä mitä minä toivon kuulevani.

Tässähän voisi kirjotella vaikka loppu illan,ilmeisen tylsää kun on..koiratkin nukkuu ja Juha väsää graduaan.
Ihana piriste oli saada rakkaalta ystävältä ystävänpäivä kortti,ihan oikea kortti! Kiitos Jenni-Mari <3Pienen piston tunnen sydämessäni kun en ole muistanut koko ystävänpäivää,ystävät kyllä asuvat kokoajan sydämessäni,olkoot he missä tahansa! <3

Suvi kiittää ja kuittaa tältä erää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti