Kehittymätön tapaus!!

Niimpä niin ja terveisiä hierojalta! Oli melkosen jumissa tuo pakara,reisi,pohje osasto. Onnekseni satuin saamaan nopsaan ajan Tampereen urheiluhieroja koululta ja asia hieman helpottuneempi jälleen. Huomenna taas 05.00 lenkki kutsuu!

No mitäs muuta. ei kovin hyvää..olin tuossa pikkusen kipeenä ja antibiootteja tässä rouskutetaan edelleen,poskiontelot jälleen näin vaihteeksi räkää täynä. On olo aika kypsä tähän ontelo kierteeseen,kun tietää mitä jo perus antibiootit tekee,tai kuinka kauan kestää niiden poistuminen
kehosta.

Tänään sitten tuumittiin valmentajan kanssa että missä mennään mettään kun mitään ei ruhossa tapahdu.

-Ruoka-onnistuu,kaikki sen kohdilla hyvin ja sitä noudatettu. Elimistö toimii hyvin ja energiaa riittää fyysisesti niin töissä,kotona ja salilla.

-Lepo-Nykyään jo helpompaa kun pääsi eroon kolmivuoro työstä,pystyy yönsä melkein aina ihan nukkumaan. Vapaapäivinä jopa päikkäritkin onnistuu.

-Stressi- Pientä stressiä omassa ns.muussa elämässä,mutta sekin on kohtuullisessa hallinnassa ja kohtalonkin käsissä,tai ylempien voimien tahdoissa (miten sen nyt ajatteleekin)...

Ja aluksi keppikiertoo mahalle!

-Hormoonit-Olen nainen ja hormoonit tällä hetkellä täysin vain luonnon mukaiset,ei mitää pillereitä,kapseleita,laastareita tai muutakaan hormooneihin vaikuttavia mömmöjä. EI.

-Muu terveys-Polvet on ainoat mitkä kitisee rasituksesta. Sairasteluna ollut nää kuumeilut ja ontelot.Toki kilpirauhaset ja muut on tutkittu. Pääkin kävi magneettikuvissa :)

NO SITTEN SE REENI!
Siinä on siis ilmeisin syy miksi mitää ei tapahdu. Nyt ainakin huomattiin että intensiteetissä on kehittämistä! Kaikki ylimääräiset häiriö tekijät pois ja laput silmille. Treenin jälkeinen aerobinenkin "hop hop". Parasta on että sen joku mulle sanoo mitä tehdä. Itse on niin sokea omalle toiminnalleen ettei sitä tajuakkaan! Itsensä kyseenalaistaminen,niin Suvi!  Nyt kehittelin uusia ideoita keskittymiseen,pienet söpöt laminoidut laput :D
Tekniikoissa ON hiottavaa,niitä nyt sitten tahkotaan läpi urakalla.

Toki kuten on aikasemminkin todettu;ruhoni muoto EI ole optimaalisin body fitnekseen,sellainen upea X. Mutta kuten olen ihmisiä seuraillut niin kehittyä voi ja asennoilla saa huikeita aikaan.

Oma ongelma ei ole lihaksen koko VAAN muoto. Nyt pitäisi kaikkensa tehdä että muotoa tulee,ei niinkää massaa. Voimasta ei edes puhuta.

Olen kuitenkin treenaillut,tai ainakin luullut treenavani hyvin,mutta kun mitään ei tapahdu on syytä mennä itseensä. Toki kaikkea suoranaista paskaa on ollut siinä muussa elämässä paljon. Mutta silti kehitystä olisi pitänyt tällä takomisella tapahtua paljon! Nyt tarvii lisätä vauhtia masiinaan ja pikkusen vikkelään! Tässä ollaan nyt ihan samperisti jäljessä kaikesta,kiinni otettavaa on paljon! Mutta minä pistän nyt joka ikisen palautteen korvien väliin ja teen kaiken nyt enemmän. (voiko noin sanoa..joo voi!)

Kaiken kehittymättömyyteni keskellä kuitenkin kehitän nuppianai edelleen muullakin kun orastavalla fitness oksennuksella.

Once in a India <3

Niin sanottuna "maailman parantajana" keskityn vakaasti kanssaihmisten hyvinvoinnin ajatteluun ja sen edistämiseen. Se valtaisa kiire mikä tässä yhteiskunnassa ihmisiä riepoo on ikävän tarttuvaa ja itse siihen helposti hairahtaa mukaan. Sen piirteen pyrin karsimaan itsestäni ja miettimään tämän koko elämän piipertämisen merkitystä..mikä merkitys millään on?
 Se että painetaan töitä stressissä,maksetaan veroja ja kirotaan laskuja,shoppailaan turhakkeita ja biletetään murheita karkuun.Esim.Mikä materia tuo onnea ja miksi? Kertooko se jostakin sosiaalisesta statuksesta/luokasta/ajatuksesta vai onko sillä oikea tarve? No "but let me first take a selfie" https://www.youtube.com/watch?v=kdemFfbS5H0

Ok.melko suppeasti ajateltu,mutta itseäni turhauttaa se että sortuu itse siihen josta ei pidä.
Elämän arvojen puntarointi tässä taitaa itselleni sitä päänvaivaa aiheuttaa eniten :)

Mutta jonkin ajan kuluttua olen kuitenkin jatkamassa nyt jäähyllä olevaa projektia joka liittyy "kauas pois ja vuorten taa" tai "sinne missä pippuri kasvaa" tai "missä hätä on suurin" tai.. koska siihen on koulutukset käyty ja aikaisempaa kokemusta on niin miksipä ei... Ja miten tää taas tähän meni,no kirjoittaminen on terapeuttista ;)

Sellainen illan suolto tänään! Ja ompahan ollut upea ilma ulkoilla karvakuonojen kanssa!

Viikonloppuna on palaveria sitten jälleen mahtavien valmentajien kanssa (kiitos T&K) ja sitten uusia kuvioita treeniin! Nyt on alettava tapahtumaan ja valmiina ollaan,tapahtui se sitten millä keinoin tahansa (siis korostan että ihan naturaaleilla keinoilla!) Innolla odotellessa! 

Palataan asiaan ja treeni hikeä itse kullekkin! Ja rauhaisaa viikon alkua,nautitaan hetkestä ja haaveillaan <3

Kehon palvontaa tuulipuku tutisten!

05.10 Tampereen keskustassa asto jo

Tässä on nyt sitten menty reipas viikko uudella ohjelmistolla.

Aamun aerobiset saatu siis mukaan elämään! Niiden kanssa elämä on sujunut yllävän kivuttomasti
vaikka ennen viittä herääminen ennen töitä tuntui ajatuksena melko hyytävältä. kuitenkin kun pyrkii sinne sänkyyn illalla yheksältä niin kyllä näköjään jaksaa herätä aikasin.

Tosin polvet ottaa pikkusen itsensä kun pitää kävellä muualla kuin metsässä pehmeällä alustalla,toivottavasti kestävät!

Töiden jälkeen kun saapuu kotiin on uusi sujahdus tuulipukuun ellei mies ole kotona. Siitä sitten taas vauhdilla kieriminen salille. Voi kyllä sanoa että tällainen tuulipuku arki on ihan jees :)

Sunnuntai aamuna 04.50 oli kieltämättä huvittavaa lähteä lenkille,vastaantulijoina oli taxeja,poliiseja,jatkoille matkaajia,itkeviä teinejä,perään huutelevia baari hirmuja,puskista kömpiviä rantojen miehiä,mopoautoja joista katteet paukkuen poppi soi ja porukkaa kylmällä pysäkillä piiki hihassa...ja sitten minä,tuulipuku tuulessa tutisten.

17.3 Paras ilma ikinä kurttuilla niin koti pihoilla....

kuin kaupungissakin,kohti koirapuistoa!

Painossa nyt ei näin pienellä aikavälillä ole juurikaan mitään tapahtunut siinä 65kg:ssä se kiikkuu edelleen. Nyt on kuitenkin muutenkin tullut liikuttua enemmän,kiitos mukavien aurinkoisten ilmojen!

Hierojalla käynti puolestaan oli ihan paikallaan! Lapaluun sisusta oli ottanut jostain itseensä ja kaipasikin jo kipeästi huoltoa,toki pakarat siinä ohessa sai myös oman hoitonsa...

Salilla on saanut onneksi taas ihan kädestäpitäen neuvoa liikkeiden oikeisiin liikeratoihin. Ihan perus liikkeissäkin on syytä mennä pilkunviilaamiseen ja edelleen painojen keventämiseen rohkeasti. Erityisesti viparien kanssa on tehtävä aivoissani suunnan muutos, enempi EI ole parempi.
Sen huomasi kun seuraavana päivänä lähti kirppari kierrokselle,käsien liikuttaminen ylä tasossa sivusuunnassa aiheutti melkoista poltetta,huh!

Palkkapäivän lahja itselleni ;)

Elämä pyörii eteenpäin omalla epätasaisella painollaan noin muuten. Hirmuinen reissukuume,oikein silmiin sattuu kun ystävän blogia lukee,tyyppi lähti reippaaksi puoleksi vuodeksi Aasiaan rinkkansa kanssa. Ehkä sitten minäkin taas tämän projektin jälkeen :D
Nepalistakin tuli kummilapselta kirje,siinä olisi yksi hyvä matkakohde reitin varrelle.

Minä ihan itsekkäästi ite!

Mutta hoidettakoon kunnolla,innolla,ilolla ja kerrankin itsekäs kehonpalvonta projekti loppuun,vaikkakin se sotii huikeasti arvomaailmaani vastaan.

Tässä sitä saa kuitenkin itsestään ja omista ajatuksistaan melkosesti selvää,mihin minusta on ja mihin ei. Eikä tarvine kiikkustuolissa murehtia miksei tuollaistakin kokeillut ;)

http://www.youtube.com/watch?v=nWAGLkyxQG0
Salilla hyviä viboja aiheutti menneiden vuosin hitti <3
"When I pulled off the lot, that's stuntin'"

"Mä oon aika kova,mmmm"

Pikkuveli oli väsänny tsemppikuvan,aika helmi! Siitä löytyy vasemmalta oikealle;minä,pikkuveli,hänen tyttöystävä tuossa eessä ja mun mies taka-alalla :P

Naistenpäiväkin oli ja meni eilen: mies ei tuonu kukkapuskaa vaan HTR:ää melko ajattelevaista! Ja veli lähetti hianon biisin http://www.youtube.com/watch?v=ldvg1Xq8nnE  Viitaten otsikkoon ;)

Ompa aika viuhahtaut vauhdilla. Vähän niinku minä kaupinojan avantoon!
Sitäkin lajia tuli kaverin kera tässä harrastettua,tosin kohta mitää avantoa tarvita kun noi jäät näköjään lähtee ryminällä!

Nyt alkaneena keväänä onkin siis hyvä aika kärsiä astmaatikon unelmasta;katupölystä ja koirien karvanlähdöstä.
Mutta myös muusta.

9.3.2014 siinä ON urakkaa!

Tänään palaveerattiin valmentajien kanssa ja sain uusia tehtäviä ruhoni suhteen. Kolme viikkoa huomisesta lähtien onkin sitten aamu aerobista ja pikkusen lisää salireenin jälkeen aerobista. Tarkoitus nähdä kuinka nämä läskit lähtee sulamaan ja mitä alta alkaa kurkkimaan!

Muutoin sitten ihan kädestäpitäen katsottiin tekniikoita,erityisesti noiden ongelmallisten olkapäiden kanssa. Vipareiden suuntaa hiottiin ja nyt ainakin tuntuu. Niin hemmetin helposti kun se lähtee tonne epäkkäille jotka entuudestaankin on ihan liian isot. Takaolkaa tutkailtiin ja sen tekniikkaa,se jos jokin on vaikeaa ja sentilleen haasteellista aivotyöskentelyä. Toki selkä asioita katsottiin myös,ylä- sekä alataljaa katsottiin että koko liikerata menee mihin pitääkin. Ihanaa saada neuvoja ja tarkkaa viilaamista ammattilaisilta joilla kokemusta pitkältä ajalta. Eikä vain kehonrakennuksessa vaan myös bodyfitness:issä ja voimailussa,tuntuu että olen hyvissä käsissä joihin voi luottaa :)

Oli kiva saada palutetta siitä että olen alkanut oppia reenaamaan "ei miesten painoilla". Koska niin,ei se painon määrä vaan tuntuma ja tekniikka. Niin ja epäkkäät on alkaneet pikkusen tasaantumaan,mutta pirusti työtä on edessä!

1.3.2014 ..mutta epäkkäät alkaa tasaantuun

Katsottiin myös sitä kaikista vaikeinta osaa eli poseerausta. Etuasento on se pahin painajainen,juurikin noiden olkapäiden vuoksi,ne kun ei meinaa tulla esille. Tarvii vaan sitkeästi
jatkaa niiden muotoamista ja peilin edessä harjottelua asennon kanssa. Bikini asiaa alettiin pohtimaan myös ;)






Poseeraus,niin viikonloppuna kokoonnuttiin Fitnesstä hyvällä sykkeellä porukan kanssa harjottelemaan. Siellä saa kisanneilta tytöiltä kyllä kullanarvoista neuvoa kävelyyn hymyineen,T-kävelyyn,erilaisiin line up asentoihin,aikaan,bikineihin,väreihin...Muutenkin niistä saa positiivista kannustusta ja onhan se sellaista "terapiaa" tavata samanhenkisiä tyttöjä ja naisia.

Tilanne katsausta ;)

Ystävän valmistujaisia pääsi sentään juhlimaan!

Njaa,mitäs sitten.. Kai sitä MP korttia tarvis alkaa ajaan,tuntuu ettei vaan meinaa oikeen aika riittää. Mies suksii taas Helsingissä paljon ja uskomatonta mutta totta,koirien yh äippänä olo ja treenailu,ruokien tekeminen vie aikaa! Nukkuakkin kun pitäis. Kaverit on taas jäänyt tapaamatta ja se on varmaan yksi ärsyttävin lieveilmiö kaikkenaan! Mutta...




 Eipä tässä tällä välin muuta! Elämästäni tällä hetkellä voi todeta Hemulia lainaten muumeista:Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtavat kumoon. Tosin itse nousen keikahduksen jälkeen ja hetki hetkeltä toivonmukaan parempaa kohden! Kiitos ihanille ystäville!

Ikuisena Walt fanina <3