Lilluvalla pohjalla tarvotaan

Aikaa on edellisestä tekstin tyngästä ja kauan. Siihen on syynsä ettei vain ole voimat ja mielenkiinto riittäneet mihkään fiilisten jakoon yleisesti.
Tässä omassa pikku elämässä on ollut melkoisen kamala tämä vuosi 2013,muutoksia muutoista kaupungista toiseen,työpaikan vaihdos,sairastelut ja tauti epäilyt,kuolemat,vakavat loukkaantumiset ja nyt vielä omassa henk.koht. arjessa kiskastaan koko pohja alta johon on voinut luottaa.

Tällaiset tapahtumat kun sinut polkastaan olemattomaksi vaikuttaa ehdottomasti nuppiin jollain tapaa,joka sitten taas vaikuttaa fyysiseen jaksamiseen ja reenin kulkuun. Nyt ei ollut heti ajatus treenaamisessa kun on ollut liian isoja pureskeltavia ajatuksissa.

Rappio elämää

Viha,kiukku,raivo siinä pari asiaa jotka parin totaalisen romahdus päivän jälkeen pullahti pintaan. Niiden kanssa salilla olikin erittäin mukavaa! Kummallisen motivaation sain ja treenille saattoi löytyä vielä muutakin ajatusta kuin oma hyvinvointi ja ihmis testi kisakunnosta.
Niin ja joskus yllättävissä tilanteissa ihmettelee omaa tyyneyttä kun normaalisti olen se joka poksuu ja heittelee niitä lautasia seiniin :P

Toki se että ei ole pystynyt syömään tai nukkumaan yhtään pariin viikkoon kunnolla näkyy. Syöminen oli paripäivää tasan sitä että joo vettä kiitos..sitten kun meni salille purkamaan syntynyttä raivoa oli pakko juoda palkkari. Yksin syöminen on ollut viikon toivotonta ja sitten se meni siihen että syön
kerran päivässä muualla,tapaan subway. Toki ystäviä olen nähnyt koska yksin oleminen olisi pahin vaihtoehto. Mutta sitten siinä on ollut juurikin se puoli että on syönyt ihan mitä sattuu ja harvoin. Nyt käväsin juurikin oiken Tallinnassa ystäväni kanssa,paras veto tähän väliin,tyttöjen ostos reissu! Siinä tuli sitten kolme päivää vedettyä hampurilaista,pizzaa,karkkia ja viinaksia ihan urakalla. Myönnettäköön,oli kuitenkin ihan huippu kivaa ja ajatukset pysyi kutakuinkin kasassa,vaikka välillä ne siinä pettyneessä ajatusmaailmassa kävikin.  Toki puhelinkin hajosi matkalla joten saipa olla rauhassa!

Ja väen paljous laivalla oli suunnaton discon puolella :D

Tänään sitten olen harjotellut matkaa normaaliin syömisen kanssa ja yksin olon sietämistä myöskin. Onneksi on ystävät,vanhemmat,veli,koirat ja harrastus <3 Jännää on huomata  kuinka jotkin noin vain läheisiksi muodostuneet ihmiset yllättävät positiivisesti ja auttavat.

Salilla tänään tuntui taas siltä että virtaa riitti vaikka ei ollut voimakas olo. Periksi ei kuitenkaan anneta helposti joten jatketaan siitä mihin jäätiin :)



Ei tästä elämästä kyllä tiedä hetkeäkään eteenpäin! Juuri nyt kaikki voi olla ihanaa ja hyvää,sekunissa ase kaikki voidaan viedä. Joten nautitaan kun voidaan! ..vaikka sekin saattaa olla silmän lumetta..
Tällähetkellä olen ja tarkasten tilanetta,ei voi tietää mitä tässä vielä tapahtuu! Mutta treenataan ainakin niin maan perskeleesti!