Se on loppu nyt!

No oikeestaan vaikean päätösen teosta on jo aikaa kolme viikkoa.
Sanotaan nyt näin että oli aika kauheaa sanoa se ääneen itselleen ja valmentajille sekä muille tutuille "että tää oli nyt tässä".
Syy,no jos tahtoo kunnollisen tuloksen on syytä olla 100% sti stabiili elämä. Tässä kohtaa päästään ihanasti henkilökohtaisuuksien maailmaan ;)
Oma kompastuskivi tuli kahden koiran yh-äitiyden ja töiden mukana,aika ei yksinkertaisesti riitä. Ressiähän uuden elämän alottelu toi sitten mukanaan aika rutosti,kakki kun ei suju aina niinkuin itse toivoisi. Eniveis,liikuntaa jatkoin samaan mallin mutta ilman painetta lähteekö se rasva varmasti nyt pois.

viisi neliapilaa,auttaiskohan ne

Mutta..

Lenkkeily aiheutti sitten mukavan penikan koipeen,ei auttanut lepo,hieronta,akupunktio,kuivakuppaus,lääkkeet... Melkosen kivun kanssa tässä edelleen ollaan,joka askel sattuu. Nyt kun toista jalkaa varoo niin toki toinen jalka on alkanut kipeytymään tästä syystä. Tähän väliin sitten en suostunut vielä kortisoni piikkeihin vaan hilaan 4kg painavemman ruhoni fyssarille. Eli painoa on tullut melkosesti,vaikka en ole sortunut mihinkään herkuttelu bakkanaaleihin tai surkuttelu syöpöttelyyn. Ilman lenkkeilyä on ollut todella outoa ja kummasti sitä kaipaa niitä aamu viiden herätyksiä räntäsateeseenkin. Mutta kun jalka saadaan kuosiin niin kyllä taas kipitetään,samalla nää kilot pois.Peto myös saa kunnon lenkit sitten. Päässähän se suuri työstö tässäkin on,on ollut luukussani lentäviä lautasia ja tullut puhuttua aika ikävään sävyyn..toki töissä on pakko koittaa pysyä nahoissaan :)

Siitä sisään sitten

Sitten näin pikku lisä lämpönä sain kutsun sairaalaan ja oih,maksan koepala operaatioon. Siinä sitten nautittiin jäätävän hyytävästä neulasta joka apout palleasta tökätään kylkiluiden huudeille ja naps naps! Siitä sanottakoon että ei nyt sattunut mutta kamalaltahan se tuntui! Siinä sitten ensin 6h täysin liikkumatta,hei..ei ees kus..pissille päässyt! ja yö siellä sitten kuorsaavassa ja liikoja tarinoivassa seurassa. Tämän tulemana kielto salille viikoksi ja lepoa.


Tänään sitten hiiippailin salille päivää ennen villisti :P
 Olo on aivan uudelleen syntynyt! Valtavan määrän energiaa sai purettua ja vastavuoroisesti oma nuppi tasaantui,sai puhtia ja ajatus kulkee! Vaikka reenin teki jalkoja säästellen ja kohtuu rauhallisen käsireenin niin kyllä sen taas huomasi että ei ilman liikkumista saa kun selkänsä kipeäksi.

Palasin sitten ruokavaljon suhteen aikaisempaan,eli pidetään kuitenkin kunto yllä,mutta painetta vähemmälle. Olen kuitenkin saanut hyvin tuloksi aikaan ja oppinut ihan valtavasti! Todellakin arvostusta heitä kohtaan jotka pystyvät tähän vaikka elämässä kaikki menee päin mäntyjä!

Nyt on ollut pakko pysähtyä ja se on varmaan tässä elämän tilanteessa oiken noin muutenkin. Pakko laittaa arvojansa järjestykseen. Liikunta on ihanaa ja kivaa,mutta ei se saa määrittää minua ja koko elämääni,ei se ole ammattini tai elämän ykkös prioriteetti. Jos oma hyvinvointi kärsii on syytä miettiä millä uhrauksilla mennään. nyt olen tavannut "pakko lomautukseni" vuoksi ystäviä ja perhettä,voinut suunnitella rauhassa tulevaa,on jopa ehtinyt lukea kunnon hömppää Bridget Jonesin muodossa sekä katsellut leffoja. Oma jaksaminen tuntuu paremmalta. Ei ole esimerkiksi jatkuvaa syyllisyyden tunnetta kun koirat on yksin minun mittapuulla liikaa tai en näe ystäviä.

Aikaa picknikillekkin ilta hämärissä <3

Kuitenkaan,en todellakaan ole haudannut ajatusta kisaamisesta. Mutta sille on oma aikansa,kun elämässä on palaset kohdallaan.
Jatketaan reenailua ja liikunnan iloa,unohtamatta muutakin elämää.